Mihin aika menee?

Heippatirallaa taas, tänään olen pohtinut kysymystä "Mihin aika oikein menee?" ja tullut tulokseen, en käsitä. Se vaan kuluu. Tuntuu, että aamulla herätessä ja päiväkotiin rientäessä päivää on jäljellä monen monta tuntia, mutta kohta jo havahtuu siihen, että klo on 17.00 Pikkukakkonen alkaa ja ruoanlaitto on kesken. Sitten alkaa iltatoimet ja humpsis vaan, klo on jo yli kymmenen illalla! Mitä siis sain tänään taas aikaan?? Tuntuu etten mitään, vaikka todellisuudessa asioita on tullut tehtyä kymmeniä jos ei jopa satoja.

Olen kuitenkin melko tehokas typykkä, ainakin omasta mielestäni, ja päivisin tulee tehtyä ainakin tällä hetkellä runsaasti kotihommia ja käsitöitä. Varsinkin tuleville pikkuisille torkkupeittoja ja villavaatetta talveksi. Ja se, että kun jotain aloitan, esimerkiksi neulomaan villahaalaria, se ei voi olla mikään perusjuttu, vaan haluan haastaa itseäni tekemään aina jotain uutta ja erilaista, jotain hieman haastavampaa kuin edellinen tekemäni asia oli. Tähän asiaan en voi oikeastaan kuin todeta, että halu näyttää "kyllä minä osaan" on aika suuri. Oma Mummoni, eli äidin äitini, oli varsinainen tehopakkaus, supermummo, ja ennenkaikkea huiman käsityötaidon omaava. Nytpä siis koen, että on minun vuoroni jatkaa tätä taitoa, kun kerran ne puikot ja koukut pysyy käsissäni. Ja saan joka ilta ajatella kun puikot laitan pois käsistäni, että mitähän se Mummo nyt tuumaisi jos näkisi, kuinka paljon sain taas aikaan! Ja aina kun työ on valmis, voi hurrata ja sanoa: Katoppas Mummo, mä tein sen, mä näytin taas ettei tää työ mua nujerra! Uskon, että siellä hän pilven reunalla naureskellen katsoo ja myhäilee "katsoppas tyttöä, kyllä siitä vielä jotain tulee" :) Ihan tässä ikävä iskee, ja muutaman kyyneleen saa taas vierittää kun ajattelee asioita... Olisihan se ollut ihanaa saada näyttää hänelle kaikki oikeasti ja tietysti tulevat kaksoset.

Palmikkoneulehaalari. Tämä oli elämäni ensimmäinen neulehaalari!
Seuraavasta tuleekin hiukan parempi, tämä oli lämmittelyä ;)

                                                                                                 

Pöllöpeitto, virkattu. Aivan hurmaava tästä tuli! Hommaa oli aika paljon, mutta kyllä kannatti.
Toinen vielä tekeillä. Ohjeet löysin jostain jenkkisivustolta ja suomentamisessa
ja muokkaamisessa meni oma aikansa. Kannatti nähdä hiukan vaivaa :)

Nyt siis todellakin menossa raskausviikko 26+2. Ja tänään on aamulla taas käyty ultrassa. On se vaan joka kerta jännittävää mennä naistenklinikalle ja odottaa omaa vuoroaan kontrolliin. Ei tiedä yhtään, onko kaikki hyvin, ja kasvaako pojat samalla käyrällä. Vaikka käyn vielä 2viikon välein, siinä ajassakin toinen ehtii kasvaa hurjasti enemmän ja eron huomaa. Mutta onneksi, vielä kaikki on ollut hyvin ja mitään muutakaan ongelmaa ei ole ollut raskauden suhteen. Mitä nyt alussa teki "pikkasen" pahaa ja nyt vain väsyttää. Kävely pitää olla maltillista, sillä supistelee aika herkästi, mutta ei kipeästi. Joten mihinkään jumppaan ei ole asiaa tai kunnon hikilenkille. Kyllähän sitä sitten ehtii rämpiä tuplavaunujen kanssa metrin lumihangessa talvella! :D

Mutta sitten siihen tämän aamuiseen ultraan. Taas oli uusi lääkäri vastassa. Nyt tällä kertaa nuori ja oikein herttainen. Kaikki suijui hyvin, pojat olivat kasvaneet taas viimekerrasta kovasti. 2viikkoa sitten pojat olivat A 648g-->nyt 858g ja B 632g-->nyt 875g. Molemmille tullut siis yli 200g lisää painoa :) Seuraavalla kerralla menee jo kilon rajat rikki! Aika hurjaa ajatella, että mun vatsassa on jo 1,8kg vauvaa yhteensä. No, ajoittain sen kyllä tuntee... Viime aikoina varsinkin. Yhden jalat tulee navasta ja toisen..no jätetään sanomatta... sieltä niin, kyllä tiiätte sanomattakin. Eikä ihme, sillä Herra A onkin vaihtanut asentoaan jalkatarjontaan, eli suoraan sanottuna "seisoo toosan päällä". Mahtava tunne! :D Herra B pitää vielä raivotarjonnastaan, onneksi. Liikkeet lääkärin mukaan vilkkaat, aijaa, enpäs tiennytkään :D Lapsivettä nomaalisti, joten kaikki siis mallillaan! Ei mitään mistä olisi oltava huolissaan. 

Sairaslomaa jatkettiin kuitenkin äitiyslomaan asti, sillä työni kuormittavuus ja monen tunnin seisominen, rasittavat kohdun aluetta kun lapset painavat tuplasta enemmän kuin normaaliraskaudessa.  Näin hieman helpotetaan ja yritetään estää mahdollinen ennenaikainen synnytys, joka on muutenkin melko suuri riski kaksosraskauksissa. 

Seuraava käynti taas 2viikon kuluttua, sitten vierailenkin kättärillä, sillä naikkarilla hoitajat ja polinlääkärit ovat "virkistäytymässä" koulutuspäivässä. 

Tuossa muuten mittasin tuon vatsanympäryksenkin... 98cm. Olisko ens viikolla satasenbileet??

Painoakin vasta 5,6kg plussaa. Vähemmän edelleen kuin ensimmäisestä yksös lapsesta! Vielä ehtii kerryttää muutaman syyskilon ;)

Aurinkoisia päiviä kaikille!

Ystävien häät

Kuten tuossa viime viikon postauksessani kerroin, niin viikonloppuna olimme tosiaan Tallinnassa ystäväpariskunnan häissä.

Saavuimme jo perjantaina 4.9. aamupäivällä Tallinnaan ja yllätykseksi, samassa laivassa kanssamme matkusti toinenkin tuttavapariskunta, joka oli tulossa myös häihin. Laivamatka meni mukavasti ja joutuisasti kun oli hyvää matkaseuraa ja lapsikin juoksi ja leikki koko parituntia leikkipaikassa. Perille päästyämme tsekkasimme itsemme hotelliin, siistiydyimme ja lähdimme viettämään mukavaa päivää perheen ja ystäväpariskunnan kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Tämä ostoskeskus (Ulemiste) olikin minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka Tallinnassa on tullut käytyä useasti. Paikka oli suuri ja jätti kyllä Rocca Al Maren varjoonsa. Täällä tulemme varmasti käymään myöhemminkin!

Ruoka oli älyttömän hyvää kauppakeskuksen yhdessä ravintolassa, jossa sai itse valita
mielettömästä määrästä ruokaa mieleisensä annoksen.
Itse otin caesar-salaatin kanalla ja broilerin fileepihvin tuorejuustolla ja ananaksella ranskalaisten kera.

Mies otti suikaleperunoita, kebabbia ja salaattia oluen kanssa tietysti ;)

Illalla kävimme sitten hääseurueen kanssa syömässä Vanhassa kaupungissa kolmenruokalajin illallisen. Ja pitää myöntää, että maukasta oli. Valitettavasti annoksista ei ole kuvia, mutta maistui! Sen sijaan alkudrinkkikuvat löytyy :)

Omenamehua ja kuplavettä ;) Oli muuten raikasta!

Onneksi häät olisivat vasta iltapäivällä, joten aamulla saisi hiukan nukkua pitempään ja nauttia hotellin aamiaisesta.

5.9. Juhlapäivän aamuna suuntasimme hotellin aamiaiselle. Kahvi loppu, puuro kuivaa, ei mitään kunnollista leivän päälle, ei tuoremehuja. Siis mä kysyn vaan, että MITÄ?? Elämäni kuivin hotelliaamiainen ikänä. Never again tähän hotlaan. Lisäksi huonosti nukuttu yö, huone neljännessä kerroksessa, EI HISSIÄ, yksi pieni ikkunan räppänä joka oli pakko pitää auki, niin tokihan sieltä vanhan kaupungin meteli kuului läpi yön. No, onneksi vain kaksi yötä ja oma sänky odottaa :) Ensin saimme huoneen siis toisesta kerroksesta, mutta ei ikkunaa, huone todella kuuma eikä mitään ilmastointia. Valitin heti asiasta respaan ja saimme siis uuden huoneen joka oli se neljännen kerroksen "sviitti" :D Hotelli on ilmeisesti kuitenkin suhteellisen uusi, joten ihmettelen asiaa, miten kosteuskin jo voi haista joka puolella. Ilmeisen vanha talo ja huonosti tehty remontti. Kylpyhuoneen suihkutilakin oli märkä vielä 24h suihkussa käynnin jälkeen... Ja hotelli siis Three Crowns Residence, joka aivan Vanhan kaupungin ytimessä. 

No kaikesta huolimatta sain itseni laitettua juhlakuntoon, lapsenikin sain kammattua siistiksi ja mies pukeutui aivan itse. Komioita meistä tuli vaikka itse sanonkin :) 

Ajattelin tehdä ensin ihan perus lettikampauksen ja hieman kihartaa latvoja, mutta laiskuus
vei totaalisesti voiton ja heitin kihartimet laukkuun ja päätin pärjätä parilla pinnillä ja lakalla.
Ja siitä se ajatus sitten lähti, että siksak-kampaus nutturalla tuli!
Aikaa tais mennä reipas 20min ja tulos häikäisevä :D
Tällä kelpaa juhlia!

Vaatteet niskaan ja menoksi! Kirkolle olisi yhteiskuljetus, samoin kirkosta juhlapaikalle ja yöllä vielä hotellille. Kirkko oli kuanis ja vanha, alkanut jopa jo rapistua. Jos oikein ymmärsin, niin kirkko on pienen seurakunnan hallinnassaja rahaa ei ole korjata sitä. Mutta tunnelmaa löytyi senkin edestä.

Vihkitoimituksen jälkeen siirryimme juhlapaikalle ottamaan hääparia vastaan. Valitettavasti yhtään hyvää kuvaa tässä vaiheessa ei hääparista ole, sillä odottelemme virallisia kuvia juhlien hääkuvaajalta. 

Meidän pöytä.

Nämä katkaravut oli aivan mahtavia! Näitä olisi voinut syödä rajattoman määrän!

Alkuruokia snack-pöydässä, Kaikki oli hirmuhyviä, friteetratut katkaravut ja kasvikset erityisesti.
Viihdyin hyvin pöydän äärellä kunnes oli pakko hilpasta pois, jotta ruokaa jäi muillekkin.

Kaunis kukkaistutus vanhasa veneessä.

Lasten alkuruokana oli dippilautanen, minäkin sain yhden annoksen alkunälkään :)

Lasten Fish and Chips. 

Lapsille oli hattaraa ja marjoja jälkkäriksi!

Vuohenjuustokeitto, fermentoidulla kurkulla. Keitto oli kylmä, mutta maukas!

Naudan Smörrebröd puolukoilla.

Kampasimpukka-Basilikarisotto. Oli muuten törkeen hyvää! Söinkin tätä kolmeannosta :D (onneksi keittiöstä sai lisää )

Kanttarelleja ja uusiaperunoita.

Jälkkärinä Basilika-jäätelöä, kamomillahyytelöä ja mansikkakastiketta. Tätäkin sain pari annosta :D

Hääkakku. Pitäähän sitä surffiteemaisissa häissä olla rantateemainen kakku :) Oli muuten hyvää tämäkin!

Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön, minä lähdin lapsen kanssa jo ensimmäisellä bussilla klo 23.00 nukkumaan hotellille. Mies tuli sitten seuraavalla kyydillä perässä, sillä hän jäi vielä juhlimaan ystäviensä kanssa ja syömään iltapalaa. Me neitokaiset aloimme olla jo niin poikki pitkästä päivästä ja SYÖMISESTÄ, että oli pakko päästä pitkäkseen. Mutta kiitos hääparille oikein mukavista juhlista ja syömisistä! Otetaan pian uusiksi ihan vain illanistujaisten merkeissä! 

Pojat ne kasvaa kovaa vauhtia!

Taas vilahti pari viikkoa ohitse, niin että heilahti. Tänään rv 24+1 ja ultran aika, taas kerran. Eipä siellä mitään muutoksia ollut, muuta kuin isommat pojat :) Lääkäri kirjoitti myös muutaman viikon sairaslomaa, koska työni on raskasta sairaalan vuodeosastolla. Saanpahan nyt sitten ainakin levätä rauhassa.

Tällä kertaa kriittiset mitat olivat A-pojulla 648g ja B-pojulla 632g. Hieman kokoero kasvanut, mutta ei mitään hälyyttävää josta pitäisi olla huolissaan. Kuitenkin puhutaan vain muutamista kymmenistä grammoista. Molemmat pojut kisaavat selvästi joka kerta Herra A:n tittelistä, niin tiiviisti he siellä ovat rinnakkain päät alaspäin. Hyvä niin, sillä koko ajan on viikkoja enemmän ja tietysti synnytyskin jo mietityttää taustalla.

Olen kuitenkin melko rennollisin mielin synnytyksen suhteen, sillä tässähän voi matkalla tapahtua vielä yhtä ja toista, esimerkisi lapsi/lapset voi kääntyä poikittain tai perätilaan, jolloin automaattisesti vaihtoehtona on sektio varsinkin jos Herra A on perätilassa tai poikittain (Herra B:n pystyy kääntämään kun toinen on syntynyt tai hän putkahtaa maailmaan vaikka pylly edellä). Luonnollisesti alakautta olisi tietysti helpointa ja pääsisi nopeamman EHKÄ kotiin, mikäli nyt eivät sattuisi kovin ajoissa syntymään.

Toisaalta ajatus siitä, että toinen tulee alakautta ja toinen esim kiireellisellä, tai jopa hätäsektiolla ei ole kovasti mieleeni. Haluaisin hoitaa asian mahdollisimman turvallisesti niin vauvojen kuin itsenikin kannalta ja ehkä siinä suhteessa ottaisin suunnitellut sektion. Mutta kuten sanottu, ikänä ei tiedä milloin ja missä synnytys päättää käynnistyä tai miten se tulee tapahtumaan. Tässä voi oikeastaan vaan todeta että Go with the Flow, antaa virran viedä. Ennalta suunniteltu synnytys  menee aivan jotain muuta rataa kuin sitä, mitä olit ajatellut :) Joten no stress, ja no panic. Kyllä ne sieltä ulos tulee enemmin tai myöhemmin!

Pojat on muuten aika vilkkaita olleet nyt päivisin. Ja tietysti iltaisin kun rauhoitan itseni sänkyyn pitkäkseni. Pakko myöntää, että tunne on melko eriskummallinen ajoittain... esikoisesta liikkeet oli maltillisempia, mutta tilanteeseen varmaan vaikuttaa nyt tuo raajojen määrä: 4jalkaa, 4 kättä, 2pyllyä ja 2päätä. Välillä todella tulee olo, että nyt yhden jalat pyrkii kyljen kautta ulos ja toinen tulee navasta. Muutama volttikin siellä on tuntunut, ja tunne on suurinpiirtein se, että sisuskalut heittävät ympäri.

Mutta tästä taas jatketaan, ja parin viikon päästä uudelleen Naistenklinikalle ultraukseen. Sitten on jo viikkoja hurjat 26 takana!! Huomenna aamulla meidän perhe starttaa laivalla kohti Tallinnaa ja ystävien häitä. Mielenkiinnolla odotamme, millainen kirkko on, tai hääpaikka, morsiammen puku ja tietysti tarjoilut. Hyvää ruokaa ja seuraa varmasti tiedossa!

Raskausviikon 22 kuulumisia

Se maaginen Kelan vaatima 22 viikkoa on siis täynnä, ja raskaustodistuksen kävin neuvolasta hakemassa. Jos vaikka jollakin on luulo, että tyynyä säilytän puseron alla :D

Aloitetaan vaikka taas näillä kriittisillä neuvolan mitoilla:

* Paino: 56,0kg (Nousussa ollaan! Viimeksi rv 18+0 oli 53,8kg) eli plussaa olisi tullu 4viikossa 2,2kg joka tekee viikkoa kohden noin 500g. Hyvässä nousussa ollaan!

*RR 107/65 p.78

*Hemoglobiini 111, joka laskussa.. nyt pikkasen rautaa napaan!

*Vyötärönympärys hurjat 90cm! APUA.

Lisäksi kävin taas kerran Naistenklinikalla ultrassa kontrollissa. Molemmat vauvelit olivat pääalaspäin hienosti, lapsivettä oli molemmilla saman verran ja sopivasti, ja mikä parasta, pojat kasvavat todella tasaisesti! A-poika oli 471g ja B-kaveri 478g. Kaiken huipuksi lääkäri tokaisi, että isoja on pojat jo, menee yhdenlapsen odottajan  keskikäyrällä. Siis pliis, voisitteko hiukan himmata kasvuanne?? :D Tätä menoa meille syntyy kaksi kertaa 4kg! Hope not... Mä taidan revetä liitoksistani jo odotusaikana... Seuraava käynti taas 2 viikonpäästä eli 3.9. Sitä ootellessa :)

Ajoittain mulla on tälläinen olo:

Mistä näitä raajoja riittää?? :D

Lisäksi hiukan värjäilin eräänä iltana valkoisia sideharsoliinoja iloisemmilla väreillä. Ja kaupasta löysin 4kpl ihania pöllökuosisia liinoja myös. Aika ihania.

Keltaisia ja vihreitä. Pöllöt löytyi kaupasta 1,5€/kpl

Sitten se virallinen viikon 22 masukuva:

Ja tietysti, kyllähän jokaisella isin pojalla pitää yhet Adidaksen superstarit olla ;)

Esikoisella oli pinkit Converset
ensimmäisinä tossuina, niin nyt sitten  myös
pojille ensimmäiset Adidastossut.
Jää muistoksi vauva-ajasta.

Vielä muutama työpäivä jäljellä ennen toista kesälomaa. Se olis melkein 2viikkoa lepoa, ihanaa, sitä kaipaan nyt. Alkanut tuntua päivät hiukan raskaammilta kun vatsaa alkaa olla ja helle on ollut kova. Mutta ihanaa kun on vihdoinkin ollut lämmintä ja saanut vetää biksut päälleen! Toivottavasti lomallakin säät hemmottelee löhöilijää!

Äidin uusi kauppakassi

On tässä jo muutaman viikon pitänyt tehdä päivitys siitä suurimmasta ostoksesta, joka "valitettavasti" piti tehdä tässä taannoin. Nimittäin auto. Sehän on päivänselvää, että kolme turvaistuinta takapenkilllä telakoineen ei tule mahtumaan mihin tahansa, saati sitten tuplavaunut vauvakoppineen ja vaippakasseineen... Tavaraa lapsiperheessä kun muutenkin kulkee aina aika paljon mukana, jos jonnekin reissuun lähdetään.

Viime syksynä ostamani, ja kauan haaveilemani, kaupunki maasturi sai siis väistyä, mutta mikä tilalle? Tämä rouva otti mittanauharullan käteensä ja lähti tyttären kanssa autokaupoille! Olin jo muutamia vaihtoehtoja katsellutkin netin kautta, mutta tarkat mitat uupuivat, juurikin turvaistuimien ja vaunujen vuoksi.

Lähdimme siis Pitäjänmäen Veholle, jossa palvelu oli loistavaa, varsinkin kun tiesin mitä halusin. Myyjä kyllä saattoi hieman suu auki katsella kun luettelin autot mitä tulin mittaamaan ja mitä tarkalleen halusin. Kuka sanoo vielä, että autokauppa on vaa miehiä varten? pyh, sanon minä.

Eipä aikaakaan kun olin rajannut valikoiman yhteen sopivaan, ja sillä sitten lähdimme heti koeajolle. Tyttäreni kysyi kauppiaalta palattuamme, että koska tän vois viedä kotiin? Taisi olla selvät kaupat.

Kaikin puolin auto oli mahtava. Tavaratila oli suuri ja tilava, takapenkit tilavat ja jalkatilaa runsaasti. Takana oli liukuovet, jotta ei tarvitse sitten parkkipaikoilla kolistella kahden turvakaukalon kanssa. Takana keskimmäisen penkin saa piilotettua jos haluaa takapenkistä vain kaksipaikkaisen tai kuljettaa jotain pitempää tavaraa. Tietysti viihtyvyyttä tuossa autossamme lisää lasikatto, parkkitutkat edessä ja takana, automaatti ilmastointi, takapenkkien erikoissäädöt jne... kompakti paketti, joka todella perheellisen mieleen, ainakin tämän äidin :) Ainiin, ja merkki on tietysti Ford Grand C-Max. Tila-auto.

Rakenneultra

Nyt oli taas aika käydä seurannassa. Edellisestä ultrasta vierähtänyt 2viikkoa ja kontrollin aika. Hieman kieltämättä jännitti istua odotustilassa, sillä eihän sitä voi tietää miten masussa todellisuudessa menee, vaikka liikkeitä tunteekin. Vauvojen liikkeet kuitenkin ovat antaneet aina lohtua eteenpäin, ainakin tietää että siellä ollaan edelleen kotona ja energia riittää. Mutta mitäs, onkohan heillä kaikki kunnossa? Onko molemmilla kaikki sormet? Onko molempien sydämmet täydelliset? Entäs muut, aivot, pikkuaivot, sisäelimet?? Tähän saataisin kohta vastaus.

Vastassa oli erittäin miellyttävä naislääkäri. Onneksi. Aloitimme ihan peruskysymyksillä, voinnista ja siitä miten menee. Sitten aloitettiin ultraus. Ultraus alkoi "viihdeosuudella". Siellä ne äidin pikkupallerot liikkuivat aktiivisesti, olivat niin tiiviisti yhdessä että nenän päät koskettivat toisiaan, ikään kuin pusuttelivat toisiaan. Ensimmäisen kerran oli aistittavissa kaksosten läheisyys, joka alkaa siis jo kohdusta. Olivat kyllä aika liikuttavan näköisiä ja hei! Niillä on kyllä mun nenä! ;) Esikoisen aikoinaan tunnisti ultrakuvista ihan isännän perilliseksi, oli meinaan nenät aivan saman näköiset.

Mutta tässä nyt viihdeosion kuva antia: Mortti ja Vertti <3

        

        

                                               

Lääkäri olikin kirjoittanut seuraavasti papereihin:

Hoidon syy

Monokoriaalinen-diamninaalinen gemniniraskaus h 20+1.

Esitiedot (anamneesi) Vointi ollut hyvä. Parina päivänä kohdussa venytyskipua. Supistuksiakin harvakseltaan ollut, mutta ne kivuttomia. Ei poikkeavaa vuotoa. Liikkeet tuntee vilkkaina. 

Nykytila (status)
Yleistila hyvä, hoikka nainen. Fundus navassa, kohtu käteen pehmeä ja myötäävä. Vaginaanturilla katsottaessa suljettua kervikaalikanavaa 55 mm, istukka ei tule kohdunsuulle. Transabdominaalissa uä:ssä A-sikiö RT:ssä vasemmalla ja B RT:ssä oikealla. Hento kalvoraja näkyy ja sen molemmin puolin lapsivettä on normaalisti. Istukka näkyy yhteisenä takaseinässä, tavallinen. A-sikiölle painoarvioksi saadaan 329 g ja B:lle 320 g, kasvueroa 3 %. Virtsarakot näkyvät tavallisina, ei viitteitä fetofetaalitransfuusiosta. Rakenteet nähdään tavallisina, kasvu on symmetristä. Mitat ja rakenteet löytyvät ultraäänilehdeltä.


Suunnitelma/pohdinta
Raskaus sujuu hyvin. Sairaanhoitajan työssä. Venytyskivut tuntuvat ajoittain kuisalliselle. Työterveyshuollon kautta hakee tarvittaessa sairauslomaa. Seurantakäynti tänne sovitaan viikon päähän. 

Tekstissä ei sen kummemmin eritelty rakenteita, mutta kaikki oli kunnossa ja lopuksi lääkäri totesi "täydellisiä poikia, aivan ihania tapauksia". Voisiko tästä siis olla enempää mielissään ja helpottunut?

Seuraava käynti sovittiin kyllä kahden viikonpäähän vaikka tekstissä mainittiin viikko. Tästä on hyvä jatkaa taas kohti seuraavaa kontrollia! 

Tässä vielä muutama ihana kesäkuva lopuksi :)

Oman pihan liljat vihdoin auki!

Isosiskon fiiliksiä nahkarotsi ostoksilla

Kesämaha 2015, onepack! tai oikeastaan Twopack ;)



Mukavia kesäpäiviä!