Kesäloma lähenee

4päivää kesälomaan, lomakammassa piikit vain vähenee! Harmillista tässä on vain se, että olen kärsinyt kovasta päänsärystä viimeiset neljä päivää. Panadol auttaa hetkellisesti, mutta sitäkään en haluaisin napsia jos ei aivan pakko ole. Tänään sitten päätin käväistä lääkärillä asiasta, ja hän tuumasi, että jännityspäänsärky taas kyseessä. Lihakset lapaluiden ympärillä aina ylös niskan ja kallonpohjan reunoille asti aivan jumissa. Se jos mikä aiheuttaa vannemaista puristusta pään ympärille. Ei muuta kuin panadolia kipuun, venyttelyä ja lepoa. Joten sairaslomaahan siitä tupsahti sunnuntaihin asti. Ja sitten alkaakin jo kesäloma!

 

Lääkärillä käydessä piti olla tietysti esikoisella oma vauva mukana. Se on jännä, miten yhtäkkiä vauvanukesta on tullut kovin tärkeä ja se pitää olla mukana mihin ikinä mennäänkin. Ennen nukeilla ei juuri mitään virkaa ole ollut, paitsi kylvyssä. 

Neuvolasta saatiin alkuviikolla opas, jossa ihan mielenkiintoista ja uutta asiaa. Hyviä neuvoja vauva-aikaan ja muuta nippelitietoa. 

                    

Mielenkiintoisin juttu oli ravitsemuksesta monikkoäidille. Aivan hervoton määrä kaloreita pureskeltavaksi :) 

                                           

Ja sitten vielä ensimmäinen vatsakuva, nyt se on pullahtanut kunnolla näkyviin! 

    Raskausviikko 14+3.

   

Toinen neuvolakäynti

Tänään pääsin taas käväisemään neuvolassa. Ihan aluksi sain käydä itsehoitopisteessä mittaamassa verenpaineeni, katsomassa painon ja tulkitsemassa pissasta sokerit ja proteiinit. Jännää, eikö? 😆

Otetaan siis heti alkuun taas kriittiset mitat ja arvot:

Paino: 52,1kg (viime käynnillä 20.5 paino oli 52,7kg) ei siis vielä grammaakaan lisää! Ei hätää, se korjaantuu kyllä.. 

RR: 119/70 p. 109

Hb: 128 ( edelleen, miten voikin olla  näin hyvä??) 

Pissa oli puhdas, sokereita ei onneksi ollut. 

Sydän äänet kuuluivat hienosti, vauva A oikealla puolen ja vauva B vasemmalla. Sykkeiden vaihtelevuus oli 152-158kert/min. ❤️

Kaikki siis hienosti ja viikkoja jo kertynyt tasan 14+0. Viikko 15 voi siis alkaa hyvillä mielin! 

Seuraavaa käynti neuvolassa olisi vasta elokuun lopulla ja neuvolan täti meinasi, että se onkin jo viimeinen kerta kun tapaamme vauvat vatsassa. Seuranta kun kerran siirtyy nyt naistenklinikalle, niin neuvolaa ei juuri tarvita kuin kelan papereiden saamiseen. Tasan 2viikon kuluttua sitten naikkarille jatkoihin, hieman jo kyllä jännittää mitä tuleman pitää ja kuinka usein siellä joutuu hyppäämään.

Kaikki siis mennyt oikein hyvin nyt, kun pahoinvointi pysyy syömisillä kurissa. Mutta. Aina on kuitenkin joku mutta matkassa. Muutamana viimepäivänä on ollut ikäviä tuntemuksia alavatsalla. Juuri lonkkaluiden alla, missä kohtu kiinnittyy muuhun elimistöön, on viiltävää kipua. Se onneksi kuuluu asiaan, mutta on välillä melko tuskallista. Levossa on hyvä olla, mutta jos istuu pitkän aikaa tai touhuaa jotain, on liikkeelle lähtö hankalaa ja kipu pakotta kulkemaan kyyryssä. Ymmärtäähän sen, että kohtu kasvaa TUPLAVAUHTIA kun matkassa on kaksi salamatkustajaa :) ja siihen kuulemma saan vaan tottua... Päivä kerrallaan.. Taas.. :) 

Lopuksi vielä haluaisin kertoa mieliteoista tai nIiden puutteesta.

Aina puhutaan, että raskaana olevilla olisi erikoisia mielitekoja. Kuka himoitsee koiran ruokaa ja kuka rappauslaastia... Minulla ei vielä ole mitään mielitekoja tai himoja. Päin vastoin. Kaikki ruoka etoo ja pitää oikein miettiä mitä saisi syötyä. Ennen rakastin karkkeja, herkkuja ja ylipäätään syömistä. Nyt ei tee mieli mitään karkkia, leivonnaiset ällöttää ja ruoka ei maistu siltä miltä se ennen maistui. 

Se mitä eniten kaipaan on se, että pystyisi taas nauttia ihanista ruokalajeista, käydä vaikka ravintolassa syömässä jotain erilaista. Thaimaalaista, aasialaista, intialaista... Nam, mutta yök. Onneksi tämä on vain vaihe, vakavaa olisi jos esim. karkin himo loppuisi kokonaan :D 

Meidän perheen juhannus

No niin, otetaas sitten paluu ihan tähän päivään ja juhannukseen! 

Pahoinvointi on taltutettu! Reilu viikko jo mennyt ilman yhtäkään yrjön vierailua. Huraa! Ehkä se elämä sittenkin voittaa? 

Juhannuksen viettoon meidän perhe lähti mökille, minun puolen vanhempien mökille Poriin.  Juhannus sujuikin rauhallisesti saunoen, kalastaen ja syöden hyvin. Miehillä taisi kuitenkin olla ne railakkaimmat juhannusmenot... Automatkat olivat reilun 3h mittaisia, joten hieman pahaolo yllätti mökille päästyä, ja samoin kävi sunnuntaina kotiin tullessa. Pienet tyhjennykset ja meno jatkui :) 

Kaikki pyhät menivät leppoisasti ja rauhasta nauttien. Esikoisellammekin oli hulvattoman hauskaa, sillä mummi ja vaari olivat yllätykseksi ostaneet jättimäisen trampoliinin pihalle! 

Kyllähän siinä kelpasi hyppiä kolme päivää aamusta iltaan. Mukana oli niin nuoret kuin vanhatkin. Itse en kuitenkaan hyppinyt, jostain kumman syystä :) 

Juhannuskakun tänä vuonna valmisti pikkuneiti. 

 Olimuuten herkullinen mansikkakermakakku!! 

                                     Ja keskittyneesti tehty :)

Juhannuksen jälkeen on mukava palata kotiin ja aloittaa uusi viikko uusilla kujeilla! 

  

Ensimmäinen neuvola käynti ja virallinen rv 12 ultra

Tapahtui toukkokuun alussa:

Ensimmäisen kerran neuvolassa tuli käytyä 20.5. Aikaa ensikäynnille oli varattu 1,5h, mutta selvisin reilussa puolessa tunnissa. Kaikki oli kuitenkin tuttua jo aiemmasta raskaudesta.  Neuvolassa otettiin kuitenkin aloitus arvot: 

Hb: 128

Paino: ennen raskautta 53kg, nyt  52, 6kg

RR: 119/72 p. 87

Olen kärsinyt kovasta raskauspahoinvoinnista jo hetken aikaa, ja loppua ei vielä näy. Luulen, että pahin alkaa olla nyt käsillä.  Paino alkanut tippua pikkuhiljaa, mutta ei onneksi vielä kiloa kummempaa...

10.6 Jorvin äitiyspoliklinikalla oli ensimmäinen virallinen uä. Kun annoin äitiyskortin kätilölle, hän avasi sen ja näytti hölmistyneeltä: " vai että tämmöinen ylläri". Oli hänen ensimmäiset sanansa kaksosraskaudesta eli Geminiraskaudesta. 

No, sitten aloitettiin ultraaminen. Edelleen mukana oli kaksi pientä ihmisel alkua, joilla oli jo selkesti erotettavan kädet ja jalat, ja kaikki sisäelimet hienosti paikoillaan. Aivojen rakenteet olivat huiman hienot! Raskausviikkoja 12+0 joten kaverit ovat vain 10 viikon ikäisiä! Niskapoimuturvotus oli vain 0,9mm kummallakin joten hätää mahdollisista kehityshäiriöistä ei vielä tässä vaiheessa ole. Viikko ennen ultraa kävin myös seulontaverikokeissa, mutta paljastuikin, ettei niistä ole mitään hyötyä kun sikiöitä kerran on kaksi. Joten verinäytteeni meni tutkimustarkoituksiin mahdollista myöhempää käyttöä varten. 

Ultran aikana selvisi myös se, mitä hieman olin pelännyt: minulla oli vain yksi istukka. Joten lapsemme ovat identtisiä (en siis pelkää identtisyyttä, vaan vain yhden istukan varassa olevaa kehitystä). Mutta huojentavaa oli kuulla, että molemmilla lapsilla on omat vesipussinsa "omat yksiöt" jolloin ei ole vaaraa, että toinen kuristuisi toisen lapsen napanuoraan. Eli siis yksi huoli vähemmän. 

Tuossa vielä kaavio, miten identtisyys ilmeentyy. Meidän raskaus on nimeltään Diamnioottis- monokoriaalinen (yksi suoniyhteys, kaksi vesipussia).  Kaikkeen se naisen elimistö kykenee, jopa jakamaan pienet munasolut kahdeksi ihmisen aluksi! :) 

Normaalin raskauden seurannan sijaan, olen nyt tehostetussa tarkkailussa ja Jorvin sairaalan sijasta Naistenklinikalla Henlsingissä. Ensimmäinen käynti sinne olisi rv 16, ja on lääkärin tekemä uä tutkimus. 

Riskejähän tässä raskaudessa riittää: 

- toinen lapsi ottaa enemmän ravintoa kuin toinen = epätasatahtiin kasvaminen

- veren hemoglobiinin jakaantuminen epäsuhtaiseste, kun on vain yksi suoniyhteys = toiselle lapselle virtaa paremmin veri kun toiselle--> toinen kärsii anemiasta ja toinen liiasta raudasta

- toinen lapsi kerää enemmän lapsivettä ja toinen jää kuiville.

Mutta onneksi on tarkka seuranta ja kaikkeen voidaan puuttua jo aikaisessa vaiheessa. 

Ei muuta kun eteenpäin päivä kerrallaan turhia murehtimatta! Meille on kuitenkin tulossa identtiset kaksoslapset <3  voiko ihanampaa asiaa olla? *puspus*

Varhaisultra rv 7+0

Pahoinvoinnin vuoksi en ole jaksanut kirjoitella blogia, mutta nyt pikkuhiljaa kirjoittelen näitä jo tapahtuneita asioita jälkikäteen. Tämä siis tapahtui rv 7+0.

Miten ihmeessä raskausviikolle 12 voi olla niin pitkä matka... Oman mielenrauhani takia päätin sitten varata ajan yksityiselle varhaisraskauden ultraan. Ihan vain sen takia, että näkisin masussa asukkaalla olevan kaikki kunnossa, jos siellä nyt oikeasti joku asustaa...

Pahoinvointi on alkanut, ja mutta ei vielä kovin pahasti. Pientä kuvotusta lähinnä.

7.5.2015 Sitten aamupäivällä ajelin kohti Helsinkiä ja lääkärikeskus dextraa. Siellä olisi aika varattuna ja kohta näkisin asuuko masussa ketään. Vai ihanko turhaan tässä yökötellään..

Jännitys oli aika kova, sillä tätä päivää oli odotettu aika pitkään. Ehkä jopa jännitys lisäsi vielä hieman pahaa oloani, sillä pelkäsin että saan huonoja uutisia (en tiedä miksi).

Lääkäri oli  myöhässä..30minuuttia kituutin ajatuksiani ja odottelin. Kunnes vihdoinkin oli vuoroni. Jännitys hieman laukesi kun pääsin sisään asti ja sain kertoa tarinani.

Aloitettiin ultraus. Onneksi heti oli vastassa iloisia uutisia! Löytyi pieni sikiön alku jonka sydän löi kovaa vauhtia <3 Mutta sitten lääkäri piti pienen tauon ja näytto hieman hämmästyneeltä. Muistan selvästi hänen sanoneen "Onnea kovasti ja onnea vielä toisenkin kerran. Täällähän on kaksi oikein vilkasta kaveria."

-Siis MITÄ??? Kaksoset?? Minulla?? Oletko aivan varma? Itkuhan siinä pääsi, ilosta, hämmästyksestä, pelosta... Olin aivan sanaton ja en tiennyt miten suhtautua asiaan. Lapsia piti tulla vain yksi! Kaksoset? OMG. Lopulta en osannut kuin nauraa. :D

Kun pääsin pois lääkäristä, otin heti puhelun miehelle. Ei vastaa. Pistän sitten viestin. Sen suurempia ajattelematta laitoin viestin, että "et ikänä usko.. meille tulee kaksi vauvaa." Mies oli aluksi tietysti että "Hä?" Lopulta ymmärsi, että mitä yritin kertoa ja hän ei voinut kuvitella asiaa todeksi. Olimme koko ajan puhuneet, että lapsi luku tulisi olemaan 2, mutta nyt se tulisikin olemaan 3. Yhden lapsen perheestä tulisi ennen joulua suurperhe! Aika käsittämätön ajatus :)

Nyt kun mennään jo viikoilla 13+3, niin ajatukseen on ehtinyt tottua ja ajatus kahdesta vauvasta saa hymyilemään ja olemaan todella onnellinen. Kiitollinen siitä, että meille on sattunut näin ainut laatuinen mahdollisuus. Suomessahan syntyy vuosittain noin 850:een perheeseen kaksoslapset. Ja tästä luvusta epäidenttiset ovat kaikkein yleisimpiä. Identtisiä puolestaan on 10-20%.