Mihin aika menee?

Heippatirallaa taas, tänään olen pohtinut kysymystä "Mihin aika oikein menee?" ja tullut tulokseen, en käsitä. Se vaan kuluu. Tuntuu, että aamulla herätessä ja päiväkotiin rientäessä päivää on jäljellä monen monta tuntia, mutta kohta jo havahtuu siihen, että klo on 17.00 Pikkukakkonen alkaa ja ruoanlaitto on kesken. Sitten alkaa iltatoimet ja humpsis vaan, klo on jo yli kymmenen illalla! Mitä siis sain tänään taas aikaan?? Tuntuu etten mitään, vaikka todellisuudessa asioita on tullut tehtyä kymmeniä jos ei jopa satoja.

Olen kuitenkin melko tehokas typykkä, ainakin omasta mielestäni, ja päivisin tulee tehtyä ainakin tällä hetkellä runsaasti kotihommia ja käsitöitä. Varsinkin tuleville pikkuisille torkkupeittoja ja villavaatetta talveksi. Ja se, että kun jotain aloitan, esimerkiksi neulomaan villahaalaria, se ei voi olla mikään perusjuttu, vaan haluan haastaa itseäni tekemään aina jotain uutta ja erilaista, jotain hieman haastavampaa kuin edellinen tekemäni asia oli. Tähän asiaan en voi oikeastaan kuin todeta, että halu näyttää "kyllä minä osaan" on aika suuri. Oma Mummoni, eli äidin äitini, oli varsinainen tehopakkaus, supermummo, ja ennenkaikkea huiman käsityötaidon omaava. Nytpä siis koen, että on minun vuoroni jatkaa tätä taitoa, kun kerran ne puikot ja koukut pysyy käsissäni. Ja saan joka ilta ajatella kun puikot laitan pois käsistäni, että mitähän se Mummo nyt tuumaisi jos näkisi, kuinka paljon sain taas aikaan! Ja aina kun työ on valmis, voi hurrata ja sanoa: Katoppas Mummo, mä tein sen, mä näytin taas ettei tää työ mua nujerra! Uskon, että siellä hän pilven reunalla naureskellen katsoo ja myhäilee "katsoppas tyttöä, kyllä siitä vielä jotain tulee" :) Ihan tässä ikävä iskee, ja muutaman kyyneleen saa taas vierittää kun ajattelee asioita... Olisihan se ollut ihanaa saada näyttää hänelle kaikki oikeasti ja tietysti tulevat kaksoset.

Palmikkoneulehaalari. Tämä oli elämäni ensimmäinen neulehaalari!
Seuraavasta tuleekin hiukan parempi, tämä oli lämmittelyä ;)

                                                                                                 

Pöllöpeitto, virkattu. Aivan hurmaava tästä tuli! Hommaa oli aika paljon, mutta kyllä kannatti.
Toinen vielä tekeillä. Ohjeet löysin jostain jenkkisivustolta ja suomentamisessa
ja muokkaamisessa meni oma aikansa. Kannatti nähdä hiukan vaivaa :)

Nyt siis todellakin menossa raskausviikko 26+2. Ja tänään on aamulla taas käyty ultrassa. On se vaan joka kerta jännittävää mennä naistenklinikalle ja odottaa omaa vuoroaan kontrolliin. Ei tiedä yhtään, onko kaikki hyvin, ja kasvaako pojat samalla käyrällä. Vaikka käyn vielä 2viikon välein, siinä ajassakin toinen ehtii kasvaa hurjasti enemmän ja eron huomaa. Mutta onneksi, vielä kaikki on ollut hyvin ja mitään muutakaan ongelmaa ei ole ollut raskauden suhteen. Mitä nyt alussa teki "pikkasen" pahaa ja nyt vain väsyttää. Kävely pitää olla maltillista, sillä supistelee aika herkästi, mutta ei kipeästi. Joten mihinkään jumppaan ei ole asiaa tai kunnon hikilenkille. Kyllähän sitä sitten ehtii rämpiä tuplavaunujen kanssa metrin lumihangessa talvella! :D

Mutta sitten siihen tämän aamuiseen ultraan. Taas oli uusi lääkäri vastassa. Nyt tällä kertaa nuori ja oikein herttainen. Kaikki suijui hyvin, pojat olivat kasvaneet taas viimekerrasta kovasti. 2viikkoa sitten pojat olivat A 648g-->nyt 858g ja B 632g-->nyt 875g. Molemmille tullut siis yli 200g lisää painoa :) Seuraavalla kerralla menee jo kilon rajat rikki! Aika hurjaa ajatella, että mun vatsassa on jo 1,8kg vauvaa yhteensä. No, ajoittain sen kyllä tuntee... Viime aikoina varsinkin. Yhden jalat tulee navasta ja toisen..no jätetään sanomatta... sieltä niin, kyllä tiiätte sanomattakin. Eikä ihme, sillä Herra A onkin vaihtanut asentoaan jalkatarjontaan, eli suoraan sanottuna "seisoo toosan päällä". Mahtava tunne! :D Herra B pitää vielä raivotarjonnastaan, onneksi. Liikkeet lääkärin mukaan vilkkaat, aijaa, enpäs tiennytkään :D Lapsivettä nomaalisti, joten kaikki siis mallillaan! Ei mitään mistä olisi oltava huolissaan. 

Sairaslomaa jatkettiin kuitenkin äitiyslomaan asti, sillä työni kuormittavuus ja monen tunnin seisominen, rasittavat kohdun aluetta kun lapset painavat tuplasta enemmän kuin normaaliraskaudessa.  Näin hieman helpotetaan ja yritetään estää mahdollinen ennenaikainen synnytys, joka on muutenkin melko suuri riski kaksosraskauksissa. 

Seuraava käynti taas 2viikon kuluttua, sitten vierailenkin kättärillä, sillä naikkarilla hoitajat ja polinlääkärit ovat "virkistäytymässä" koulutuspäivässä. 

Tuossa muuten mittasin tuon vatsanympäryksenkin... 98cm. Olisko ens viikolla satasenbileet??

Painoakin vasta 5,6kg plussaa. Vähemmän edelleen kuin ensimmäisestä yksös lapsesta! Vielä ehtii kerryttää muutaman syyskilon ;)

Aurinkoisia päiviä kaikille!