Taas vilahti pari viikkoa ohitse, niin että heilahti. Tänään rv 24+1 ja ultran aika, taas kerran. Eipä siellä mitään muutoksia ollut, muuta kuin isommat pojat :) Lääkäri kirjoitti myös muutaman viikon sairaslomaa, koska työni on raskasta sairaalan vuodeosastolla. Saanpahan nyt sitten ainakin levätä rauhassa.
Tällä kertaa kriittiset mitat olivat A-pojulla 648g ja B-pojulla 632g. Hieman kokoero kasvanut, mutta ei mitään hälyyttävää josta pitäisi olla huolissaan. Kuitenkin puhutaan vain muutamista kymmenistä grammoista. Molemmat pojut kisaavat selvästi joka kerta Herra A:n tittelistä, niin tiiviisti he siellä ovat rinnakkain päät alaspäin. Hyvä niin, sillä koko ajan on viikkoja enemmän ja tietysti synnytyskin jo mietityttää taustalla.
Olen kuitenkin melko rennollisin mielin synnytyksen suhteen, sillä tässähän voi matkalla tapahtua vielä yhtä ja toista, esimerkisi lapsi/lapset voi kääntyä poikittain tai perätilaan, jolloin automaattisesti vaihtoehtona on sektio varsinkin jos Herra A on perätilassa tai poikittain (Herra B:n pystyy kääntämään kun toinen on syntynyt tai hän putkahtaa maailmaan vaikka pylly edellä). Luonnollisesti alakautta olisi tietysti helpointa ja pääsisi nopeamman EHKÄ kotiin, mikäli nyt eivät sattuisi kovin ajoissa syntymään.
Toisaalta ajatus siitä, että toinen tulee alakautta ja toinen esim kiireellisellä, tai jopa hätäsektiolla ei ole kovasti mieleeni. Haluaisin hoitaa asian mahdollisimman turvallisesti niin vauvojen kuin itsenikin kannalta ja ehkä siinä suhteessa ottaisin suunnitellut sektion. Mutta kuten sanottu, ikänä ei tiedä milloin ja missä synnytys päättää käynnistyä tai miten se tulee tapahtumaan. Tässä voi oikeastaan vaan todeta että Go with the Flow, antaa virran viedä. Ennalta suunniteltu synnytys menee aivan jotain muuta rataa kuin sitä, mitä olit ajatellut :) Joten no stress, ja no panic. Kyllä ne sieltä ulos tulee enemmin tai myöhemmin!
Pojat on muuten aika vilkkaita olleet nyt päivisin. Ja tietysti iltaisin kun rauhoitan itseni sänkyyn pitkäkseni. Pakko myöntää, että tunne on melko eriskummallinen ajoittain... esikoisesta liikkeet oli maltillisempia, mutta tilanteeseen varmaan vaikuttaa nyt tuo raajojen määrä: 4jalkaa, 4 kättä, 2pyllyä ja 2päätä. Välillä todella tulee olo, että nyt yhden jalat pyrkii kyljen kautta ulos ja toinen tulee navasta. Muutama volttikin siellä on tuntunut, ja tunne on suurinpiirtein se, että sisuskalut heittävät ympäri.
Mutta tästä taas jatketaan, ja parin viikon päästä uudelleen Naistenklinikalle ultraukseen. Sitten on jo viikkoja hurjat 26 takana!! Huomenna aamulla meidän perhe starttaa laivalla kohti Tallinnaa ja ystävien häitä. Mielenkiinnolla odotamme, millainen kirkko on, tai hääpaikka, morsiammen puku ja tietysti tarjoilut. Hyvää ruokaa ja seuraa varmasti tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti