Vauvajuhlat kaksosten kunniaksi

Lauantaina 26.9. vitettiin tyttöjen kanssa hiukan iltaa ja vauvajuhlia, myös lapset olivat osana juhlaa. Juhlat eivät olleet minulla mikään yllätys, sillä olin itse järjestelyiden takana. Aina tuntuu, että kaikki ovat niin kovin kiireisiä, niin halusin saada kaikki läheisimmät ystävät hyvissä ajoin tietoiseksi ja varaamaan päivän kalenteristaan.

Oh Boy! Twins!!

Tarjoiluissa oli suolasta ja makeaa. Porkkanakakkua tuorejuustokuorrutteella, suklaakakkua, salaatti "buffet", kinkku-salamipiirakkaa ja vaahtokarkkeja. Stressasin heti aamulla, että makhtaako torjoulua olla liian vähän, mutta jäihän niitä sitten ylikin :) Pääasia oli, että kaikille maistui. Palan painikkeena oli tarjolla mehua, alkoholitonta siideriä ja raikasta vettä.

Hiiohoi! Suklaakakkua.

Tarjoilupöytä.

Vaippakakut, molemmilla lapsille tietysti omat :)
Kakussa oli ensivaippoja, tutit, pipot ja pienet sukat. Ihania!

Tässä hieman lahjoja joita sain ystäviltä. Vaippoja, sukkia, pari bodya, hoitotarvikkeita.
Äitiäkään ei unohdettu: suklaata eri laatuja ;)

Lähipuutarhasta piti hakea kukkia syksyn väreissä.

Mukana iltaa viettämässä oli lastenvaate esittelijöitä Pomp De Luxilta ja Silverjunglelta.

Tässä linkit kyseisten vaatteiden nettisivuille:

www.pompdelux.com/fi_FI/

www.silverjungle.fi

Kuva: Pomp de Lux- sivuilta.

Kuva: Pomp de Lux-sivuilta.

Aivan ihania vaatteita oli niin tytöille kuin pojille, pojat tosin saavat vielä hetken odottaa omia vaatteitaan, sillä koot alkoivat pompilla 80cm:stä. Vuoden päästä sitten! Tyttärelle sen sijaan tarttui matkaan pitkään halutut polvisukat, pitkä neuletakki, haaremihousut, juhlava trikoopusero ja alushousuja.

Silverjunglella koot lähtee jo 56cm:stä, joten sieltä pojat sai kevääksi neulehaalarit.

Söpöt vai mitä?

Nyt vaan odotellaan postipoikaa vaatenyssäköitä tuomaan :) 

Mihin aika menee?

Heippatirallaa taas, tänään olen pohtinut kysymystä "Mihin aika oikein menee?" ja tullut tulokseen, en käsitä. Se vaan kuluu. Tuntuu, että aamulla herätessä ja päiväkotiin rientäessä päivää on jäljellä monen monta tuntia, mutta kohta jo havahtuu siihen, että klo on 17.00 Pikkukakkonen alkaa ja ruoanlaitto on kesken. Sitten alkaa iltatoimet ja humpsis vaan, klo on jo yli kymmenen illalla! Mitä siis sain tänään taas aikaan?? Tuntuu etten mitään, vaikka todellisuudessa asioita on tullut tehtyä kymmeniä jos ei jopa satoja.

Olen kuitenkin melko tehokas typykkä, ainakin omasta mielestäni, ja päivisin tulee tehtyä ainakin tällä hetkellä runsaasti kotihommia ja käsitöitä. Varsinkin tuleville pikkuisille torkkupeittoja ja villavaatetta talveksi. Ja se, että kun jotain aloitan, esimerkiksi neulomaan villahaalaria, se ei voi olla mikään perusjuttu, vaan haluan haastaa itseäni tekemään aina jotain uutta ja erilaista, jotain hieman haastavampaa kuin edellinen tekemäni asia oli. Tähän asiaan en voi oikeastaan kuin todeta, että halu näyttää "kyllä minä osaan" on aika suuri. Oma Mummoni, eli äidin äitini, oli varsinainen tehopakkaus, supermummo, ja ennenkaikkea huiman käsityötaidon omaava. Nytpä siis koen, että on minun vuoroni jatkaa tätä taitoa, kun kerran ne puikot ja koukut pysyy käsissäni. Ja saan joka ilta ajatella kun puikot laitan pois käsistäni, että mitähän se Mummo nyt tuumaisi jos näkisi, kuinka paljon sain taas aikaan! Ja aina kun työ on valmis, voi hurrata ja sanoa: Katoppas Mummo, mä tein sen, mä näytin taas ettei tää työ mua nujerra! Uskon, että siellä hän pilven reunalla naureskellen katsoo ja myhäilee "katsoppas tyttöä, kyllä siitä vielä jotain tulee" :) Ihan tässä ikävä iskee, ja muutaman kyyneleen saa taas vierittää kun ajattelee asioita... Olisihan se ollut ihanaa saada näyttää hänelle kaikki oikeasti ja tietysti tulevat kaksoset.

Palmikkoneulehaalari. Tämä oli elämäni ensimmäinen neulehaalari!
Seuraavasta tuleekin hiukan parempi, tämä oli lämmittelyä ;)

                                                                                                 

Pöllöpeitto, virkattu. Aivan hurmaava tästä tuli! Hommaa oli aika paljon, mutta kyllä kannatti.
Toinen vielä tekeillä. Ohjeet löysin jostain jenkkisivustolta ja suomentamisessa
ja muokkaamisessa meni oma aikansa. Kannatti nähdä hiukan vaivaa :)

Nyt siis todellakin menossa raskausviikko 26+2. Ja tänään on aamulla taas käyty ultrassa. On se vaan joka kerta jännittävää mennä naistenklinikalle ja odottaa omaa vuoroaan kontrolliin. Ei tiedä yhtään, onko kaikki hyvin, ja kasvaako pojat samalla käyrällä. Vaikka käyn vielä 2viikon välein, siinä ajassakin toinen ehtii kasvaa hurjasti enemmän ja eron huomaa. Mutta onneksi, vielä kaikki on ollut hyvin ja mitään muutakaan ongelmaa ei ole ollut raskauden suhteen. Mitä nyt alussa teki "pikkasen" pahaa ja nyt vain väsyttää. Kävely pitää olla maltillista, sillä supistelee aika herkästi, mutta ei kipeästi. Joten mihinkään jumppaan ei ole asiaa tai kunnon hikilenkille. Kyllähän sitä sitten ehtii rämpiä tuplavaunujen kanssa metrin lumihangessa talvella! :D

Mutta sitten siihen tämän aamuiseen ultraan. Taas oli uusi lääkäri vastassa. Nyt tällä kertaa nuori ja oikein herttainen. Kaikki suijui hyvin, pojat olivat kasvaneet taas viimekerrasta kovasti. 2viikkoa sitten pojat olivat A 648g-->nyt 858g ja B 632g-->nyt 875g. Molemmille tullut siis yli 200g lisää painoa :) Seuraavalla kerralla menee jo kilon rajat rikki! Aika hurjaa ajatella, että mun vatsassa on jo 1,8kg vauvaa yhteensä. No, ajoittain sen kyllä tuntee... Viime aikoina varsinkin. Yhden jalat tulee navasta ja toisen..no jätetään sanomatta... sieltä niin, kyllä tiiätte sanomattakin. Eikä ihme, sillä Herra A onkin vaihtanut asentoaan jalkatarjontaan, eli suoraan sanottuna "seisoo toosan päällä". Mahtava tunne! :D Herra B pitää vielä raivotarjonnastaan, onneksi. Liikkeet lääkärin mukaan vilkkaat, aijaa, enpäs tiennytkään :D Lapsivettä nomaalisti, joten kaikki siis mallillaan! Ei mitään mistä olisi oltava huolissaan. 

Sairaslomaa jatkettiin kuitenkin äitiyslomaan asti, sillä työni kuormittavuus ja monen tunnin seisominen, rasittavat kohdun aluetta kun lapset painavat tuplasta enemmän kuin normaaliraskaudessa.  Näin hieman helpotetaan ja yritetään estää mahdollinen ennenaikainen synnytys, joka on muutenkin melko suuri riski kaksosraskauksissa. 

Seuraava käynti taas 2viikon kuluttua, sitten vierailenkin kättärillä, sillä naikkarilla hoitajat ja polinlääkärit ovat "virkistäytymässä" koulutuspäivässä. 

Tuossa muuten mittasin tuon vatsanympäryksenkin... 98cm. Olisko ens viikolla satasenbileet??

Painoakin vasta 5,6kg plussaa. Vähemmän edelleen kuin ensimmäisestä yksös lapsesta! Vielä ehtii kerryttää muutaman syyskilon ;)

Aurinkoisia päiviä kaikille!

Ystävien häät

Kuten tuossa viime viikon postauksessani kerroin, niin viikonloppuna olimme tosiaan Tallinnassa ystäväpariskunnan häissä.

Saavuimme jo perjantaina 4.9. aamupäivällä Tallinnaan ja yllätykseksi, samassa laivassa kanssamme matkusti toinenkin tuttavapariskunta, joka oli tulossa myös häihin. Laivamatka meni mukavasti ja joutuisasti kun oli hyvää matkaseuraa ja lapsikin juoksi ja leikki koko parituntia leikkipaikassa. Perille päästyämme tsekkasimme itsemme hotelliin, siistiydyimme ja lähdimme viettämään mukavaa päivää perheen ja ystäväpariskunnan kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Tämä ostoskeskus (Ulemiste) olikin minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka Tallinnassa on tullut käytyä useasti. Paikka oli suuri ja jätti kyllä Rocca Al Maren varjoonsa. Täällä tulemme varmasti käymään myöhemminkin!

Ruoka oli älyttömän hyvää kauppakeskuksen yhdessä ravintolassa, jossa sai itse valita
mielettömästä määrästä ruokaa mieleisensä annoksen.
Itse otin caesar-salaatin kanalla ja broilerin fileepihvin tuorejuustolla ja ananaksella ranskalaisten kera.

Mies otti suikaleperunoita, kebabbia ja salaattia oluen kanssa tietysti ;)

Illalla kävimme sitten hääseurueen kanssa syömässä Vanhassa kaupungissa kolmenruokalajin illallisen. Ja pitää myöntää, että maukasta oli. Valitettavasti annoksista ei ole kuvia, mutta maistui! Sen sijaan alkudrinkkikuvat löytyy :)

Omenamehua ja kuplavettä ;) Oli muuten raikasta!

Onneksi häät olisivat vasta iltapäivällä, joten aamulla saisi hiukan nukkua pitempään ja nauttia hotellin aamiaisesta.

5.9. Juhlapäivän aamuna suuntasimme hotellin aamiaiselle. Kahvi loppu, puuro kuivaa, ei mitään kunnollista leivän päälle, ei tuoremehuja. Siis mä kysyn vaan, että MITÄ?? Elämäni kuivin hotelliaamiainen ikänä. Never again tähän hotlaan. Lisäksi huonosti nukuttu yö, huone neljännessä kerroksessa, EI HISSIÄ, yksi pieni ikkunan räppänä joka oli pakko pitää auki, niin tokihan sieltä vanhan kaupungin meteli kuului läpi yön. No, onneksi vain kaksi yötä ja oma sänky odottaa :) Ensin saimme huoneen siis toisesta kerroksesta, mutta ei ikkunaa, huone todella kuuma eikä mitään ilmastointia. Valitin heti asiasta respaan ja saimme siis uuden huoneen joka oli se neljännen kerroksen "sviitti" :D Hotelli on ilmeisesti kuitenkin suhteellisen uusi, joten ihmettelen asiaa, miten kosteuskin jo voi haista joka puolella. Ilmeisen vanha talo ja huonosti tehty remontti. Kylpyhuoneen suihkutilakin oli märkä vielä 24h suihkussa käynnin jälkeen... Ja hotelli siis Three Crowns Residence, joka aivan Vanhan kaupungin ytimessä. 

No kaikesta huolimatta sain itseni laitettua juhlakuntoon, lapsenikin sain kammattua siistiksi ja mies pukeutui aivan itse. Komioita meistä tuli vaikka itse sanonkin :) 

Ajattelin tehdä ensin ihan perus lettikampauksen ja hieman kihartaa latvoja, mutta laiskuus
vei totaalisesti voiton ja heitin kihartimet laukkuun ja päätin pärjätä parilla pinnillä ja lakalla.
Ja siitä se ajatus sitten lähti, että siksak-kampaus nutturalla tuli!
Aikaa tais mennä reipas 20min ja tulos häikäisevä :D
Tällä kelpaa juhlia!

Vaatteet niskaan ja menoksi! Kirkolle olisi yhteiskuljetus, samoin kirkosta juhlapaikalle ja yöllä vielä hotellille. Kirkko oli kuanis ja vanha, alkanut jopa jo rapistua. Jos oikein ymmärsin, niin kirkko on pienen seurakunnan hallinnassaja rahaa ei ole korjata sitä. Mutta tunnelmaa löytyi senkin edestä.

Vihkitoimituksen jälkeen siirryimme juhlapaikalle ottamaan hääparia vastaan. Valitettavasti yhtään hyvää kuvaa tässä vaiheessa ei hääparista ole, sillä odottelemme virallisia kuvia juhlien hääkuvaajalta. 

Meidän pöytä.

Nämä katkaravut oli aivan mahtavia! Näitä olisi voinut syödä rajattoman määrän!

Alkuruokia snack-pöydässä, Kaikki oli hirmuhyviä, friteetratut katkaravut ja kasvikset erityisesti.
Viihdyin hyvin pöydän äärellä kunnes oli pakko hilpasta pois, jotta ruokaa jäi muillekkin.

Kaunis kukkaistutus vanhasa veneessä.

Lasten alkuruokana oli dippilautanen, minäkin sain yhden annoksen alkunälkään :)

Lasten Fish and Chips. 

Lapsille oli hattaraa ja marjoja jälkkäriksi!

Vuohenjuustokeitto, fermentoidulla kurkulla. Keitto oli kylmä, mutta maukas!

Naudan Smörrebröd puolukoilla.

Kampasimpukka-Basilikarisotto. Oli muuten törkeen hyvää! Söinkin tätä kolmeannosta :D (onneksi keittiöstä sai lisää )

Kanttarelleja ja uusiaperunoita.

Jälkkärinä Basilika-jäätelöä, kamomillahyytelöä ja mansikkakastiketta. Tätäkin sain pari annosta :D

Hääkakku. Pitäähän sitä surffiteemaisissa häissä olla rantateemainen kakku :) Oli muuten hyvää tämäkin!

Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön, minä lähdin lapsen kanssa jo ensimmäisellä bussilla klo 23.00 nukkumaan hotellille. Mies tuli sitten seuraavalla kyydillä perässä, sillä hän jäi vielä juhlimaan ystäviensä kanssa ja syömään iltapalaa. Me neitokaiset aloimme olla jo niin poikki pitkästä päivästä ja SYÖMISESTÄ, että oli pakko päästä pitkäkseen. Mutta kiitos hääparille oikein mukavista juhlista ja syömisistä! Otetaan pian uusiksi ihan vain illanistujaisten merkeissä! 

Pojat ne kasvaa kovaa vauhtia!

Taas vilahti pari viikkoa ohitse, niin että heilahti. Tänään rv 24+1 ja ultran aika, taas kerran. Eipä siellä mitään muutoksia ollut, muuta kuin isommat pojat :) Lääkäri kirjoitti myös muutaman viikon sairaslomaa, koska työni on raskasta sairaalan vuodeosastolla. Saanpahan nyt sitten ainakin levätä rauhassa.

Tällä kertaa kriittiset mitat olivat A-pojulla 648g ja B-pojulla 632g. Hieman kokoero kasvanut, mutta ei mitään hälyyttävää josta pitäisi olla huolissaan. Kuitenkin puhutaan vain muutamista kymmenistä grammoista. Molemmat pojut kisaavat selvästi joka kerta Herra A:n tittelistä, niin tiiviisti he siellä ovat rinnakkain päät alaspäin. Hyvä niin, sillä koko ajan on viikkoja enemmän ja tietysti synnytyskin jo mietityttää taustalla.

Olen kuitenkin melko rennollisin mielin synnytyksen suhteen, sillä tässähän voi matkalla tapahtua vielä yhtä ja toista, esimerkisi lapsi/lapset voi kääntyä poikittain tai perätilaan, jolloin automaattisesti vaihtoehtona on sektio varsinkin jos Herra A on perätilassa tai poikittain (Herra B:n pystyy kääntämään kun toinen on syntynyt tai hän putkahtaa maailmaan vaikka pylly edellä). Luonnollisesti alakautta olisi tietysti helpointa ja pääsisi nopeamman EHKÄ kotiin, mikäli nyt eivät sattuisi kovin ajoissa syntymään.

Toisaalta ajatus siitä, että toinen tulee alakautta ja toinen esim kiireellisellä, tai jopa hätäsektiolla ei ole kovasti mieleeni. Haluaisin hoitaa asian mahdollisimman turvallisesti niin vauvojen kuin itsenikin kannalta ja ehkä siinä suhteessa ottaisin suunnitellut sektion. Mutta kuten sanottu, ikänä ei tiedä milloin ja missä synnytys päättää käynnistyä tai miten se tulee tapahtumaan. Tässä voi oikeastaan vaan todeta että Go with the Flow, antaa virran viedä. Ennalta suunniteltu synnytys  menee aivan jotain muuta rataa kuin sitä, mitä olit ajatellut :) Joten no stress, ja no panic. Kyllä ne sieltä ulos tulee enemmin tai myöhemmin!

Pojat on muuten aika vilkkaita olleet nyt päivisin. Ja tietysti iltaisin kun rauhoitan itseni sänkyyn pitkäkseni. Pakko myöntää, että tunne on melko eriskummallinen ajoittain... esikoisesta liikkeet oli maltillisempia, mutta tilanteeseen varmaan vaikuttaa nyt tuo raajojen määrä: 4jalkaa, 4 kättä, 2pyllyä ja 2päätä. Välillä todella tulee olo, että nyt yhden jalat pyrkii kyljen kautta ulos ja toinen tulee navasta. Muutama volttikin siellä on tuntunut, ja tunne on suurinpiirtein se, että sisuskalut heittävät ympäri.

Mutta tästä taas jatketaan, ja parin viikon päästä uudelleen Naistenklinikalle ultraukseen. Sitten on jo viikkoja hurjat 26 takana!! Huomenna aamulla meidän perhe starttaa laivalla kohti Tallinnaa ja ystävien häitä. Mielenkiinnolla odotamme, millainen kirkko on, tai hääpaikka, morsiammen puku ja tietysti tarjoilut. Hyvää ruokaa ja seuraa varmasti tiedossa!