Pienokaiset valloittivat maailman!

Ensin pitää pahoitella pitempää taukoa, yksinkertainen syy kirjoitteluuni on ollut pienten poikien syntymä. Kyllä, luitte oikein, He ovat täällä!!

Mutta palataanpas ensin hieman ajassa taaksepäin...

On tiistai 10.11 matkani kontrolli ultraan on taas alkanut. Ajatuksissa on jo tuleva synnytys ja synnytystapa, ja näistä ajattelinkin jutella lääkärin kanssa tänään. Koska ja miten homma hoidetaan?

Lääkäri aloitti ultrauksen ja tuli lopulta tulokseen ettei B-poika ollut nyt kasvanut tarpeeksi. Ajatukset ei meinanneet pysyä sillä hetkellä perässä, muutenkin olin herkillä hormooneiden ja huonosti nukuttujen ja levottomien öiden vuoksi, alkoi kyyneleet virrata pitkin kasvoja. Mikä oli vialla? Mitä nyt tehdään?

Synnytys käynnistettäisiin. Koska? no ylihuomenna. Saisin pari päivää aikaa sulatella tulevaa, ja hankkia hoitajat esikoiselle.

Vaikka ennenaikaiseen synnytykseen olikin varautunut koko tämän 7kk ajan, tuli se silti aivan yllättäen, isku vasten kasvoja. Miksi ajatus ennenaikaisesta synnytyksestä kuulostaa niin pahalta? tätähän olen odottanut, että saisin pojat maailmaan ja syliini. Ehkä tunne siitä, että meneekö vauvoilla kaikki hyvin ulkona ja kauanko joudutaan sairaalassa olemaan, vaikuttaa tähän fiilikseen. Itkettää. Koko päivä meni sumussa ja itkuherkkänä. Huomenna asiat olisivat jo varmasti paremmin, kunhan saisin nukuttua yön rauhassa.

Seuraavana päivänä lähetin esikoisen Vaarin kyydissä kohti Poria, matka Mummilaan oli kovasti hänelle mieleen. Esikoinen ei oikein ymmärtänyt, että kun hän tulee kotiin niin hänestä on tullut isosisko. Mutta kun hän tapaisi pienet pojat, asiasta tulisi todellisempaa. Uskoisin ainakin.

Vielä siis viimeinen ilta ennen synnytyksen käynnistystä ja olimme miehen kanssa aivan kahden. Nopeat pikatreffit illalle, menisimme elokuviin katsomaan uusimman James Bondin. Ajatus siitä että huomenna varmaan synnytetään oli melko outo. Ensimmäinen kerta kun minulla synnytys käynnistettäisiin...ja varmasti myös viimeinen :)

Torstai 12.11.2015

Klo 10 saavuimme naistenklinikalle ja lääkäri otti minut osastolla vastaan heti. Hommat alkoivat nopeasti edetä ja kohta minulle olikin asetettu ballonki 50ml täytöllä, joka laajentaisi kohdunsuuta. Tämä ei toimenpiteenä tuntunut missään. Nyt vain odoteltaisiin, että ballonki pullahtaisi itsellään pois, jotta päästäisiin puhkaisemaan A-pojan vesikalvo.

Iltapäivällä mies lähti kotiin ja lupasi olla puhelimen päässä kun alkaa jotain tapahtua. Illalla sitten ilmoitin, että ballonki tipahtanut ulos ja nyt lääkäriä odotellaan, jonka piti tulla 10min sisällä... 4h kuluttua lääkäri vihdoin saapui...

Olin melko varma ettei yötä vasten mitään enää tapahdu, kyseessä kuitenkin kaksossynnytys, joten henkilökuntaa pitäisi olla normaalisti enemmän salissa synnytyksen aikaan. Mutta lääkäri päätti puhkaista kalvot ja klo 22 aloimme odotella supistuksia saapuvaksi.

13.11.2015 (perjantai)
klo 00.00. Siirrymme synnytyssaliin. Mies siellä jo odottelikin, oli tullut kotoa suoraan sinne. Kunnon supistuksia ei vielä tullut, jotain pientä. Pärjäsin hyvin ilman lääkkeitä.
Klo 01.30 päätin kääntyä kyljelleni ja korjata asentoa. Silloin tuntui että nyt jotain repeää sisälläni, kipu oli viiltävän kova. Ajattelin että en vielä vaadi mitään lääkitystä, odotellaan tuleeko vielä toinen samanmoinen. Ja tulihan se. Tajuton supistus. Kipuluokka täys 10. Ja vielä kolmas... Anestesialääkäri juoksi saliin ja tuikata rusautti "kiireellisen" epiduraalin selästä sisään ja kehoitti odottamaan 15minuuttia ennen kuin vaikutus alkaisi kunnolla. Prkl että supisti taas! Kun vihdoinkin 15minuuttia oli kulunut epin laitosta ja yksi supistus oli jäänyt jo tunnottomaksi tajusin, että nyt hemmetti pitääkin jo ponnistaa! Supistuksia en tuntenut, mutta tunsin paineen, jonka lapsen pää aiheutti painaessaan kohdunsuuta ja täten ilmoitti jo tulostaan. Ei siinä muuta kuin hommiin! Muutamalla paineen tunteella, muutamalla tiukalla ja pitkällä ponnistuksella A-poika syntyi klo 02.11. Helpolla ja vaivatta. Hän näytti niin pieneltä ja kauniilta! Miutta nyt ei ehditty sen kummemmin ihastella vauvaa, sillä B-poika olisi saatava kiireesti ulos! Bradykardia, eli syke laskee! Ei ehditä odottaa supistuksia, van on ponnistettava kaveri ulos ihan omin avuin. Ja sitten mennään! Ponnistus, ja toinen.. B-vauva saadaa maailmaan napanuora kaulanympärillä imukupilla ulos vedettynä 5minuuttia veljen jälkeen klo 02.16. Bradykardia korjaantuu itsellään, kun napanuora selvitetään pois kaulasta. Luojan kiitos. Kaikki hyvin.

Pojat lähtivät isin kanssa lasten valvonta osastolle pesuille ja lastenlääkärin tarkistettaviksi. Sain kuulla, että Herra A painoi 1950g ja oli 42cm pitkä, Herra B taas 1625g ja 40,5cm. Ja he voivat hyvin :)

Kohta pojat tulivatkin isin kanssa näytille, ja lähtivät sitten taas takaisin valvontaan monitorointiin. Varmuuden vuoksi, koska vielä niin pieniä. Helpotus oli se, ettei hengitykseen tarvittu mitään tukea vaan pojat pärjäsivät omin avuin. Kovia jätkiä siis jo syntyessään!

Synnytys oli siis kaikin puolin hyvä kokemus, helpompaa kuin osasin odottaa. Jos kuvailla pitää niin sanoisin "PLOP PLOP ja that´s it" :D Kiitos siitä kuuluu suurimmaksi osaksi henkilökunnalle ja varsinkin kätilöopiskelijalle, joka oli kerrassaan mahtava! Jos kadulla häneen törmäisin niin varmasti rutistaisin ja sanoisin suuren kiitoksen. Häntä en varmasti tule ikänä unohtamaan. Mieletön tyyppi ja oikealla alalla!

Meidän pojat siis syntyivät perjantaina 13.pvänä marraskuuta. Varsinainen päivä ;)

Sairaalassa olin itse yhden vuorokauden synnytyksen jälkeen, ja pojatkin pääsivät lähemmäs kotia, heidät siirrettiin Jorvin sairaalaan jatkohoitoon.

Sairaalassa pojat olivat vain 1,5viikkoa ja kotiuduimme  24.11. Pojat kasvoivat hienosti.

Nyt olemme olleet kotona viikon. Elämä on mallillaan ja ihanaa. Pienet pojat tuhisee ja kasvaa, syövät ja kakkivat. Voisko muuta enää toivoa? Tänään on käyty neuvolassa punnituksessakin ja molemmat ovat päässeet jo yli 2kg painon! Vielä noin kilon verran pitää saada kasvua, jotta päästään ulkoilemaan ja nukkumaan päikkäreitä vaunuihin.

Tästä on hyvä jatkaa pikkuisten kanssa!

Tässä vielä aivan uusi kuva meidän Kössi ja Raipe (=Kyösti ja Rainer, niinkuin veljeni heille lempinimet antoi... :D)

Jösses mikä kasvuspurtti!

Joko taas se kaksi viikkoa meni viimeisestä ultrasta?? Kyllä! Aikahan tosiaan lentää kuin siivillä...

Viimeksi oli hieman kirjoitusta siitä, miten olin hiukan huolissani poikien kasvusta, jota oli vain vähän. No, nyt se on korjattu!

Kasvua on tapahtunut seuraavanlaisesti: Herra A: 1604g ja Herra B: 1552g. Joten painoa on kerrytetty kahdessa viikossa +400g/sikiö!! Siis KAHDESSA VIIKOSSA yhteensä 800g vauvaa tullut lisää! Ei mikään ihme jos hiukan kylkiluiden alla on elämää...

Nappasin vielä lääkärin koneelta kuvan, jossa näkyy kivasti käyrät missä mennään. Eli hieman kuitenkin keskikäyrää alempana, mutta ei paljon :) Kuvassa myös näkyy raskausviikot, mikä sikiön kasvu tulisi olla sillä viikolla, ja mitä viikkoa meidän pojat vastaavat. On kuitenkin otettava huomioon, että koneet ja käyrät seuraavat ja laskevat sikiöiden koot ikään kuin lapsia olisikin vain yksi. Monikkolapset kehittyvät painoiltaan kuitenkin hiukan pienemmässä suhteessa kuin yksöset. Varsinkin identtiset, koska ovat yhden istukan varassa.

Tässä käyrät:

Lääkäri teki perus alaosaston tutkimuksen selvittääkseen kohdunkaulan tilannetta, koska supistelua on ollut. Yllätyksenä tulikin, että kohdunsuu oli jo 1,5cm auki ja lääkäri tokaisi että "tässähän voi jo päätä naputella" :D Toivottavasti se oli vielä vitsi... olisi pitänyt kysyä, että joko tukka näkyy?! Haha.

Sain sitten ensimmäisen kortisooni piikin kankkuun, 12mg lihakseen. Toinen piikki tulisi 24h kuluttua ensimmäisestä ja kävinkin sen hakemassa tänään Jorvista. Onneksi sentään piikille pääsi lähelle... Miksi kortisoonia? Selitys tulee tässä: kortisoni pistos auttaa sikiön keuhkoja vahvistumaan ja kehittymään nopeammin, jotta syntyessä ennenaikaisesti hapetus olisi parempaa ja hengityskoneita/tehohoitoa ja hengityksen avustamista ei tarvittaisi montaa päivää. Pistoksia tulee yleensä siis kaksi ja vaikutus aika on yleensi muutama vuorokausi. Eli jos synnytys nyt muutamassa päivässä sattuisikin alkamaan, niin kortisoni olisi ehtinyt hyvin vaikuttaa ja vauvat saisivat tulla. Toki osastolla pyrittäisiin vielä himmaamaan synnytystä antamalla supistusten estolääkitystä  ja näin pitämään vauvoja vatsassa kasvamassa vielä.

Tässä muuten muutama masukuvauksen otos. Ihania, eikö?

Nyt lepoa vaakasuorassa ja toiveita, ettei vielä lähtöä tule! Itsellä vahva olo siitä, että seuraavaan kontrolli ultraan ollaan vielä menossa joka taas 2vko kuluttua. Sillä pitäähän nyt dnsin viettää Halloweenbileet ja isäinpäivä ja ja ja... käsityötkin vielä hiukan kesken ja seuraavakin projekti olisi jo mielessä... :) kyllä se tästä! Oma toiveeni olisi päästä viikoille 36, johon 4viikkoa aikaa, tänään siis tasan 32+0.  Mutta maksimissaan vauvat on enää vatsassa 5viikkoa, sitten me tavataan meidän muruset! ♡♡

Tässä vielä lopuksi raskausviikon 32+0 masukuvat: 

                     

Loppusuoralla...

Raskausviikkoja 30. Miten se on jo mahdollista? Aika kuluu kuin siivillä...nopeasti. Välillä tuntuu, että viikot vierivät niin ettei edes pysy perässä. Juurihan taisteltiin pahoinvoinnin kanssa ja yritettiin saada viikkoja kerättyä.  Aika mateli tuolloin, ja tuntui ettei loppua näy. Mutta nyt, tänään rv30 ja raskauttta jäljellä enää maksimissaan 6-7viikkoa, voidaan puhua jopa muutamista viikoista. Olemme kuitenkin päässeet jo näinkin pitkälle, että jos lapset alkavat näyttää merkkejä ulkoistumisesta, niin tervetuloa vain. Toivon kuitenkin vielä muutamaa lisäviikkoa kasvun kannalta, jotta pojat olisivat hiukan vielä valmiimpia maailmaan.

Eilen tuli käytyä taas kerran naistenklinikalla ultrassa. Kuten jo tavaksi on muodostunut, olivat ajat jälleen kerran tunnin verran myöhässä. Peräpukamiahan siinä taas tunnin verran sai kehittää kovilla penkeillä istuessa... Mutta pojat piti minulle seuraa olemalla hyvin vilkkaita masussa :)

Kasvua ei kovasti ollut nyt pojille tullut, josta olen ehkä hieman hämilläni, mutta toivotaan että tilanne korjaantuisi seuraavaan ultraan, joka taas kahden viikon kuluttua. Tällä kertaa Herra A oli 1182g (viimeksi 1062g, joten kasvua vain 120g) ja Herra B 1220g (viimeksi ollut 1098g, eli kasvua 122g). Istukan virtaus näytti kuitenkin hyvältä, joten ei siis ole syytä olla huolissaan. Asia korjaantuu ensi kertaan mennessä tai sitten katsellaan istukkaa tarkemmin. Mikäli istukka näyttää heikkenemisen merkkejä valmistaudutaan poikien ulkoistamiseen sektiolla. Kasvakaa pojat vielä! Olette vielä hiukan liian höyhensarjaa :) Tällä kertaa myös Herra A oli päättänyt kääntyä oikeaan asentoon, eli pääalaspäin. Molemmat siellä kovin tiiviisti köllöttelivät, ja Herra A painaa juuri kivasti synnytyskanavaa päällään, joten kohdunkaula oli hieman lyhentynyt entisestään ja jo pehmennyt. Supisteluja tulee, mutta ei onneksi kipeitä. Joten olemme rauhassa, ja elämme nyt päivä kerrallaan. Mutta onneksi olemme selvinneet jo näinkin pitkälle! Ei muuta kuin jalat kohti kattoa sohvalle ja suklaarasia vatsan päälle ;)

Tänään sitten taas oli vuorossa neuvola päivä. Aamulla kävinkin pitkästä aikaa puntarilla ja hämmästyin: Painoa on tullut ihan yhtäkkiä reilusti. Missään muualla painon nousu ei näy, vain mahassa, joka pinkeä kuin pallo. Ei turvotusta, ei kertymää kasvoissa tai muuallakaan. Posket paljon kapeammat kuin ennen odotusta!

Lähdössä neuvolaan. Takki kutistunut sitten viime talven??
 Ei mene kuin kaksi ylintä nappia kiinni!!

Mutta sitten niihin neuvolan mittauksiin:

Hemoglobiini: 112, ilman rautalisää (viimeksi oli 111 19.8.)
Paino: 62,8kg (viimeksi 56,0kg) Eli lisäystä tullut +865g/vko  kahden kuukauden aikana.
RR+p: 128/66 p.82 (hieman flunssa vaivaa, joten normaalia korkeammat paineet, vaikka nämä siis todella hyvät arvot!)
Sf-mitta 34cm! (eli kohdun korkein kohta häpyluusta mitattuna) Ei siis ihme jos istuessa hieman hengitys vaikeutuu tai syödessä pitää vetää keuhkoihin kunnolla ilmaa, jotta saa happea syödessä :D

Tässä vielä kuva kaksosmahan käyrästä:

Reippaasti siis mennään yksösten käyriä ylempänä :) Kaksosille kun ei ole omaa käyrää olemassakaan...

Laitan vielä vertauskuvaksi esikoisen vatsakäyrän, joka hivenen tietysti maltillisempi:

Näyttää siltä, että yhden lapsen odotuksessa vatsa oli 10cm alempana näillä viikoilla.

Miltähän käyrä näyttää esim viikolla 36, kun sinne varattu seuraava neuvola?? Mikäli siis olen vielä yhdessä koossa silloin...

Nyt ei muuta kuin neulepuikot sauhuten vaan ja toista villahaalaria tekemään! Tässähän tulee kohta jo kiire!!

Öitä!

Vauvajuhlat kaksosten kunniaksi

Lauantaina 26.9. vitettiin tyttöjen kanssa hiukan iltaa ja vauvajuhlia, myös lapset olivat osana juhlaa. Juhlat eivät olleet minulla mikään yllätys, sillä olin itse järjestelyiden takana. Aina tuntuu, että kaikki ovat niin kovin kiireisiä, niin halusin saada kaikki läheisimmät ystävät hyvissä ajoin tietoiseksi ja varaamaan päivän kalenteristaan.

Oh Boy! Twins!!

Tarjoiluissa oli suolasta ja makeaa. Porkkanakakkua tuorejuustokuorrutteella, suklaakakkua, salaatti "buffet", kinkku-salamipiirakkaa ja vaahtokarkkeja. Stressasin heti aamulla, että makhtaako torjoulua olla liian vähän, mutta jäihän niitä sitten ylikin :) Pääasia oli, että kaikille maistui. Palan painikkeena oli tarjolla mehua, alkoholitonta siideriä ja raikasta vettä.

Hiiohoi! Suklaakakkua.

Tarjoilupöytä.

Vaippakakut, molemmilla lapsille tietysti omat :)
Kakussa oli ensivaippoja, tutit, pipot ja pienet sukat. Ihania!

Tässä hieman lahjoja joita sain ystäviltä. Vaippoja, sukkia, pari bodya, hoitotarvikkeita.
Äitiäkään ei unohdettu: suklaata eri laatuja ;)

Lähipuutarhasta piti hakea kukkia syksyn väreissä.

Mukana iltaa viettämässä oli lastenvaate esittelijöitä Pomp De Luxilta ja Silverjunglelta.

Tässä linkit kyseisten vaatteiden nettisivuille:

www.pompdelux.com/fi_FI/

www.silverjungle.fi

Kuva: Pomp de Lux- sivuilta.

Kuva: Pomp de Lux-sivuilta.

Aivan ihania vaatteita oli niin tytöille kuin pojille, pojat tosin saavat vielä hetken odottaa omia vaatteitaan, sillä koot alkoivat pompilla 80cm:stä. Vuoden päästä sitten! Tyttärelle sen sijaan tarttui matkaan pitkään halutut polvisukat, pitkä neuletakki, haaremihousut, juhlava trikoopusero ja alushousuja.

Silverjunglella koot lähtee jo 56cm:stä, joten sieltä pojat sai kevääksi neulehaalarit.

Söpöt vai mitä?

Nyt vaan odotellaan postipoikaa vaatenyssäköitä tuomaan :) 

Mihin aika menee?

Heippatirallaa taas, tänään olen pohtinut kysymystä "Mihin aika oikein menee?" ja tullut tulokseen, en käsitä. Se vaan kuluu. Tuntuu, että aamulla herätessä ja päiväkotiin rientäessä päivää on jäljellä monen monta tuntia, mutta kohta jo havahtuu siihen, että klo on 17.00 Pikkukakkonen alkaa ja ruoanlaitto on kesken. Sitten alkaa iltatoimet ja humpsis vaan, klo on jo yli kymmenen illalla! Mitä siis sain tänään taas aikaan?? Tuntuu etten mitään, vaikka todellisuudessa asioita on tullut tehtyä kymmeniä jos ei jopa satoja.

Olen kuitenkin melko tehokas typykkä, ainakin omasta mielestäni, ja päivisin tulee tehtyä ainakin tällä hetkellä runsaasti kotihommia ja käsitöitä. Varsinkin tuleville pikkuisille torkkupeittoja ja villavaatetta talveksi. Ja se, että kun jotain aloitan, esimerkiksi neulomaan villahaalaria, se ei voi olla mikään perusjuttu, vaan haluan haastaa itseäni tekemään aina jotain uutta ja erilaista, jotain hieman haastavampaa kuin edellinen tekemäni asia oli. Tähän asiaan en voi oikeastaan kuin todeta, että halu näyttää "kyllä minä osaan" on aika suuri. Oma Mummoni, eli äidin äitini, oli varsinainen tehopakkaus, supermummo, ja ennenkaikkea huiman käsityötaidon omaava. Nytpä siis koen, että on minun vuoroni jatkaa tätä taitoa, kun kerran ne puikot ja koukut pysyy käsissäni. Ja saan joka ilta ajatella kun puikot laitan pois käsistäni, että mitähän se Mummo nyt tuumaisi jos näkisi, kuinka paljon sain taas aikaan! Ja aina kun työ on valmis, voi hurrata ja sanoa: Katoppas Mummo, mä tein sen, mä näytin taas ettei tää työ mua nujerra! Uskon, että siellä hän pilven reunalla naureskellen katsoo ja myhäilee "katsoppas tyttöä, kyllä siitä vielä jotain tulee" :) Ihan tässä ikävä iskee, ja muutaman kyyneleen saa taas vierittää kun ajattelee asioita... Olisihan se ollut ihanaa saada näyttää hänelle kaikki oikeasti ja tietysti tulevat kaksoset.

Palmikkoneulehaalari. Tämä oli elämäni ensimmäinen neulehaalari!
Seuraavasta tuleekin hiukan parempi, tämä oli lämmittelyä ;)

                                                                                                 

Pöllöpeitto, virkattu. Aivan hurmaava tästä tuli! Hommaa oli aika paljon, mutta kyllä kannatti.
Toinen vielä tekeillä. Ohjeet löysin jostain jenkkisivustolta ja suomentamisessa
ja muokkaamisessa meni oma aikansa. Kannatti nähdä hiukan vaivaa :)

Nyt siis todellakin menossa raskausviikko 26+2. Ja tänään on aamulla taas käyty ultrassa. On se vaan joka kerta jännittävää mennä naistenklinikalle ja odottaa omaa vuoroaan kontrolliin. Ei tiedä yhtään, onko kaikki hyvin, ja kasvaako pojat samalla käyrällä. Vaikka käyn vielä 2viikon välein, siinä ajassakin toinen ehtii kasvaa hurjasti enemmän ja eron huomaa. Mutta onneksi, vielä kaikki on ollut hyvin ja mitään muutakaan ongelmaa ei ole ollut raskauden suhteen. Mitä nyt alussa teki "pikkasen" pahaa ja nyt vain väsyttää. Kävely pitää olla maltillista, sillä supistelee aika herkästi, mutta ei kipeästi. Joten mihinkään jumppaan ei ole asiaa tai kunnon hikilenkille. Kyllähän sitä sitten ehtii rämpiä tuplavaunujen kanssa metrin lumihangessa talvella! :D

Mutta sitten siihen tämän aamuiseen ultraan. Taas oli uusi lääkäri vastassa. Nyt tällä kertaa nuori ja oikein herttainen. Kaikki suijui hyvin, pojat olivat kasvaneet taas viimekerrasta kovasti. 2viikkoa sitten pojat olivat A 648g-->nyt 858g ja B 632g-->nyt 875g. Molemmille tullut siis yli 200g lisää painoa :) Seuraavalla kerralla menee jo kilon rajat rikki! Aika hurjaa ajatella, että mun vatsassa on jo 1,8kg vauvaa yhteensä. No, ajoittain sen kyllä tuntee... Viime aikoina varsinkin. Yhden jalat tulee navasta ja toisen..no jätetään sanomatta... sieltä niin, kyllä tiiätte sanomattakin. Eikä ihme, sillä Herra A onkin vaihtanut asentoaan jalkatarjontaan, eli suoraan sanottuna "seisoo toosan päällä". Mahtava tunne! :D Herra B pitää vielä raivotarjonnastaan, onneksi. Liikkeet lääkärin mukaan vilkkaat, aijaa, enpäs tiennytkään :D Lapsivettä nomaalisti, joten kaikki siis mallillaan! Ei mitään mistä olisi oltava huolissaan. 

Sairaslomaa jatkettiin kuitenkin äitiyslomaan asti, sillä työni kuormittavuus ja monen tunnin seisominen, rasittavat kohdun aluetta kun lapset painavat tuplasta enemmän kuin normaaliraskaudessa.  Näin hieman helpotetaan ja yritetään estää mahdollinen ennenaikainen synnytys, joka on muutenkin melko suuri riski kaksosraskauksissa. 

Seuraava käynti taas 2viikon kuluttua, sitten vierailenkin kättärillä, sillä naikkarilla hoitajat ja polinlääkärit ovat "virkistäytymässä" koulutuspäivässä. 

Tuossa muuten mittasin tuon vatsanympäryksenkin... 98cm. Olisko ens viikolla satasenbileet??

Painoakin vasta 5,6kg plussaa. Vähemmän edelleen kuin ensimmäisestä yksös lapsesta! Vielä ehtii kerryttää muutaman syyskilon ;)

Aurinkoisia päiviä kaikille!

Ystävien häät

Kuten tuossa viime viikon postauksessani kerroin, niin viikonloppuna olimme tosiaan Tallinnassa ystäväpariskunnan häissä.

Saavuimme jo perjantaina 4.9. aamupäivällä Tallinnaan ja yllätykseksi, samassa laivassa kanssamme matkusti toinenkin tuttavapariskunta, joka oli tulossa myös häihin. Laivamatka meni mukavasti ja joutuisasti kun oli hyvää matkaseuraa ja lapsikin juoksi ja leikki koko parituntia leikkipaikassa. Perille päästyämme tsekkasimme itsemme hotelliin, siistiydyimme ja lähdimme viettämään mukavaa päivää perheen ja ystäväpariskunnan kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Tämä ostoskeskus (Ulemiste) olikin minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka Tallinnassa on tullut käytyä useasti. Paikka oli suuri ja jätti kyllä Rocca Al Maren varjoonsa. Täällä tulemme varmasti käymään myöhemminkin!

Ruoka oli älyttömän hyvää kauppakeskuksen yhdessä ravintolassa, jossa sai itse valita
mielettömästä määrästä ruokaa mieleisensä annoksen.
Itse otin caesar-salaatin kanalla ja broilerin fileepihvin tuorejuustolla ja ananaksella ranskalaisten kera.

Mies otti suikaleperunoita, kebabbia ja salaattia oluen kanssa tietysti ;)

Illalla kävimme sitten hääseurueen kanssa syömässä Vanhassa kaupungissa kolmenruokalajin illallisen. Ja pitää myöntää, että maukasta oli. Valitettavasti annoksista ei ole kuvia, mutta maistui! Sen sijaan alkudrinkkikuvat löytyy :)

Omenamehua ja kuplavettä ;) Oli muuten raikasta!

Onneksi häät olisivat vasta iltapäivällä, joten aamulla saisi hiukan nukkua pitempään ja nauttia hotellin aamiaisesta.

5.9. Juhlapäivän aamuna suuntasimme hotellin aamiaiselle. Kahvi loppu, puuro kuivaa, ei mitään kunnollista leivän päälle, ei tuoremehuja. Siis mä kysyn vaan, että MITÄ?? Elämäni kuivin hotelliaamiainen ikänä. Never again tähän hotlaan. Lisäksi huonosti nukuttu yö, huone neljännessä kerroksessa, EI HISSIÄ, yksi pieni ikkunan räppänä joka oli pakko pitää auki, niin tokihan sieltä vanhan kaupungin meteli kuului läpi yön. No, onneksi vain kaksi yötä ja oma sänky odottaa :) Ensin saimme huoneen siis toisesta kerroksesta, mutta ei ikkunaa, huone todella kuuma eikä mitään ilmastointia. Valitin heti asiasta respaan ja saimme siis uuden huoneen joka oli se neljännen kerroksen "sviitti" :D Hotelli on ilmeisesti kuitenkin suhteellisen uusi, joten ihmettelen asiaa, miten kosteuskin jo voi haista joka puolella. Ilmeisen vanha talo ja huonosti tehty remontti. Kylpyhuoneen suihkutilakin oli märkä vielä 24h suihkussa käynnin jälkeen... Ja hotelli siis Three Crowns Residence, joka aivan Vanhan kaupungin ytimessä. 

No kaikesta huolimatta sain itseni laitettua juhlakuntoon, lapsenikin sain kammattua siistiksi ja mies pukeutui aivan itse. Komioita meistä tuli vaikka itse sanonkin :) 

Ajattelin tehdä ensin ihan perus lettikampauksen ja hieman kihartaa latvoja, mutta laiskuus
vei totaalisesti voiton ja heitin kihartimet laukkuun ja päätin pärjätä parilla pinnillä ja lakalla.
Ja siitä se ajatus sitten lähti, että siksak-kampaus nutturalla tuli!
Aikaa tais mennä reipas 20min ja tulos häikäisevä :D
Tällä kelpaa juhlia!

Vaatteet niskaan ja menoksi! Kirkolle olisi yhteiskuljetus, samoin kirkosta juhlapaikalle ja yöllä vielä hotellille. Kirkko oli kuanis ja vanha, alkanut jopa jo rapistua. Jos oikein ymmärsin, niin kirkko on pienen seurakunnan hallinnassaja rahaa ei ole korjata sitä. Mutta tunnelmaa löytyi senkin edestä.

Vihkitoimituksen jälkeen siirryimme juhlapaikalle ottamaan hääparia vastaan. Valitettavasti yhtään hyvää kuvaa tässä vaiheessa ei hääparista ole, sillä odottelemme virallisia kuvia juhlien hääkuvaajalta. 

Meidän pöytä.

Nämä katkaravut oli aivan mahtavia! Näitä olisi voinut syödä rajattoman määrän!

Alkuruokia snack-pöydässä, Kaikki oli hirmuhyviä, friteetratut katkaravut ja kasvikset erityisesti.
Viihdyin hyvin pöydän äärellä kunnes oli pakko hilpasta pois, jotta ruokaa jäi muillekkin.

Kaunis kukkaistutus vanhasa veneessä.

Lasten alkuruokana oli dippilautanen, minäkin sain yhden annoksen alkunälkään :)

Lasten Fish and Chips. 

Lapsille oli hattaraa ja marjoja jälkkäriksi!

Vuohenjuustokeitto, fermentoidulla kurkulla. Keitto oli kylmä, mutta maukas!

Naudan Smörrebröd puolukoilla.

Kampasimpukka-Basilikarisotto. Oli muuten törkeen hyvää! Söinkin tätä kolmeannosta :D (onneksi keittiöstä sai lisää )

Kanttarelleja ja uusiaperunoita.

Jälkkärinä Basilika-jäätelöä, kamomillahyytelöä ja mansikkakastiketta. Tätäkin sain pari annosta :D

Hääkakku. Pitäähän sitä surffiteemaisissa häissä olla rantateemainen kakku :) Oli muuten hyvää tämäkin!

Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön, minä lähdin lapsen kanssa jo ensimmäisellä bussilla klo 23.00 nukkumaan hotellille. Mies tuli sitten seuraavalla kyydillä perässä, sillä hän jäi vielä juhlimaan ystäviensä kanssa ja syömään iltapalaa. Me neitokaiset aloimme olla jo niin poikki pitkästä päivästä ja SYÖMISESTÄ, että oli pakko päästä pitkäkseen. Mutta kiitos hääparille oikein mukavista juhlista ja syömisistä! Otetaan pian uusiksi ihan vain illanistujaisten merkeissä!