Toinen neuvolakäynti

Tänään pääsin taas käväisemään neuvolassa. Ihan aluksi sain käydä itsehoitopisteessä mittaamassa verenpaineeni, katsomassa painon ja tulkitsemassa pissasta sokerit ja proteiinit. Jännää, eikö? 😆

Otetaan siis heti alkuun taas kriittiset mitat ja arvot:

Paino: 52,1kg (viime käynnillä 20.5 paino oli 52,7kg) ei siis vielä grammaakaan lisää! Ei hätää, se korjaantuu kyllä.. 

RR: 119/70 p. 109

Hb: 128 ( edelleen, miten voikin olla  näin hyvä??) 

Pissa oli puhdas, sokereita ei onneksi ollut. 

Sydän äänet kuuluivat hienosti, vauva A oikealla puolen ja vauva B vasemmalla. Sykkeiden vaihtelevuus oli 152-158kert/min. ❤️

Kaikki siis hienosti ja viikkoja jo kertynyt tasan 14+0. Viikko 15 voi siis alkaa hyvillä mielin! 

Seuraavaa käynti neuvolassa olisi vasta elokuun lopulla ja neuvolan täti meinasi, että se onkin jo viimeinen kerta kun tapaamme vauvat vatsassa. Seuranta kun kerran siirtyy nyt naistenklinikalle, niin neuvolaa ei juuri tarvita kuin kelan papereiden saamiseen. Tasan 2viikon kuluttua sitten naikkarille jatkoihin, hieman jo kyllä jännittää mitä tuleman pitää ja kuinka usein siellä joutuu hyppäämään.

Kaikki siis mennyt oikein hyvin nyt, kun pahoinvointi pysyy syömisillä kurissa. Mutta. Aina on kuitenkin joku mutta matkassa. Muutamana viimepäivänä on ollut ikäviä tuntemuksia alavatsalla. Juuri lonkkaluiden alla, missä kohtu kiinnittyy muuhun elimistöön, on viiltävää kipua. Se onneksi kuuluu asiaan, mutta on välillä melko tuskallista. Levossa on hyvä olla, mutta jos istuu pitkän aikaa tai touhuaa jotain, on liikkeelle lähtö hankalaa ja kipu pakotta kulkemaan kyyryssä. Ymmärtäähän sen, että kohtu kasvaa TUPLAVAUHTIA kun matkassa on kaksi salamatkustajaa :) ja siihen kuulemma saan vaan tottua... Päivä kerrallaan.. Taas.. :) 

Lopuksi vielä haluaisin kertoa mieliteoista tai nIiden puutteesta.

Aina puhutaan, että raskaana olevilla olisi erikoisia mielitekoja. Kuka himoitsee koiran ruokaa ja kuka rappauslaastia... Minulla ei vielä ole mitään mielitekoja tai himoja. Päin vastoin. Kaikki ruoka etoo ja pitää oikein miettiä mitä saisi syötyä. Ennen rakastin karkkeja, herkkuja ja ylipäätään syömistä. Nyt ei tee mieli mitään karkkia, leivonnaiset ällöttää ja ruoka ei maistu siltä miltä se ennen maistui. 

Se mitä eniten kaipaan on se, että pystyisi taas nauttia ihanista ruokalajeista, käydä vaikka ravintolassa syömässä jotain erilaista. Thaimaalaista, aasialaista, intialaista... Nam, mutta yök. Onneksi tämä on vain vaihe, vakavaa olisi jos esim. karkin himo loppuisi kokonaan :D